Jasmin Darznik: Iranilainen tytär (Like 2011)

Iranilainen tytär on amerikaniranilaisen naisen kertomus äidinäitinsä elämästä Iranissa ja oman äitinsä muutosta Iranista Yhdysvaltoihin.

Jasminin äidin tarina on mielenkiintoinen, vaikkakin vain yksi lukuisten Iranista kertovien kirjojen joukossa. Muista iranilaisten naisten elämäntarinoista kirja eroaa eniten sen takia, että kirjailijan äidin elämänkulku poikkesi ajan iranilaisnaisista huomattavasti: hän opiskeli ulkomailla ja solmi toisen avioliittonsa saksalaisen, ei suinkaan iranilaisen miehen kanssa.

Kirjailijan äiti Lili on koko elämänsä salannut menneisyytensä, ensimmäisen avioliittonsa, tyttäreltään; vasta saksalaisen isänsä kuoltua Darznik kuulee totuuden äitinsä ensimmäisestä, nuorena tyttönä solmimasta järjestetystä avioliitosta, sadistisen väkivaltaisesta puolisosta, erosta ja lopulta Iraniin, isänsä perheen hoiviin jääneestä sisarpuolestaan. 

Kirjan ensimmäinen puolikas on jokseenkin raskasta, synkkää ja hieman liian yksityiskohtaistakin kerrontaa Iranin arjesta 1900-luvulla. Se on toki mielenkiintoista, mutta saattaa väsyttää lukijansa luovuttamaan jo parin ensimmäisen kappaleen aikana. Kirjan puolesta välistä lähtien kerronta ikään kuin kevenee. Ehkäpä syy tähän on siinä, että kirjassa siirrytään myös kirjailijan itsensä tuntemiin maisemiin ja tilanteisiin, eikä liikuta vain hänen äitinsä entisen kotimaan menneisyydessä. Kirja paranee tarinan edettyä ja lopulta se on niin mielenkiintoinen, että ulkosuomalainen toivoi, ettei se olisi loppunut lainkaan.

Darznik valmistui filosofian tohtoriksi Princetonin yliopistosta, yhdestä maailman akateemisesti arvostetuimmista laitoksista. Kirjailijan princetonilaisuus - vahva tarinan kudonta, looginen ja miltei akateeminen jäsentely, taustoittaminen ja poliittisten tapahtumien sopivan kevyt mukaantuonti - tuntuu ja näkyy tekstissä. Vaikka kyseessä on Darznikin esikoisteos, ei ensikertalaisuus heijastu tekstistä läpi muuten kuin ehkä liian synkkänä tunnelmana kirjan alkupuolella ja tasapainon puutteena kun ottaa huomioon sen, kuinka helppolukuinen kirja on sen loppua kohti.

Ulkosuomalainen ei voinut olla ajattelematta, että teoksella on ollut Darznikille terapeuttinen merkitys. Iraniin jäänyt siskopuoli ja tämän erittäin traumaattinen äitisuhde on luonnollisesti mietityttänyt häntäkin ja kirjan työstäminen on varmasti ollut suuri henkinen ponnistus, puhdistava kokemus. Tosin osa tarinasta on vielä kertomatta ja Darznikin omat tunteet pääsevät peliin vasta viime metreillä.

Toivon, ettei Darznik jätä tarinaansa tähän vaan kerää rohkeutensa, matkustaa Iraniin tapaamaan sisartaan ja kirjoittaa kokemuksestaan toisen kirjan.

Kyynel tästä:

"Kun etäisyyttä on liikaa ja lähtöjä liian monta, ei ole enää sijaa paluulle tai ainakaan sellaiselle paluulle, johon voi todella luottaa. Silti rakkaus aina sekoittuu toiseen rakkauteen, kasvaa uudeksi eikä koskaan katoa."

Neljä tähteä viidestä.

Kategoriat:

• Koukuttava
• Itkettää, ei niinkään naurata
• Tämän pitää saada jatkoa
• Toisaalta vain yksi monista hyvin samantyyppisistä tarinoista